WAR IN THE SKIES

 Smock heilutti voimakkaasti siipiään yrittäessään puskea vastatuuleen. Sen piti tavata ystävänsä Flim iltapäivällä tutun kallion jyrkänteellä, mutta matka taittui hitaasti. 'Olen varmasti jo myöhässä', Smock kirosi mielessään. Yhtäkkiä tuuli voimistui ja kotka parka menetti tasapainonsa, kiepsahti ilmassa useasti ympäri tuulen puskiessa sitä kovaa vauhtia maahan. Koiras levitti siipensä niin nopeasti kuin pystyi ja kaikilla voimillaan piti siipensä suorina ja lähestyi koko ajan maata. Laskeutuessaan se tarrasi kynsillään pitkästä ruohosta kiinni, sulkisiipensä ja horjahti rinnalleen. Se päästi pienen kivunkiljahduksen ja kömpi sitten pystyyn. 'Onneksi kukaan ei nähnyt', Smock huokaisi helpotuksesta ja ravisteli yltään ruohon ja mullan. Sitten se ponnisti jälleen lentoon ja levitti siipensä. Smock räpytti yhä korkeammalle kunnes pääsi sopivaan korkeuteen ja liiteli sitten eteenpäin. Tuuli oli yhä kovasti kotkanpoikaa vastaan, mutta pienintäkään lupausta ei voinut rikkoa tuulenpuuskan takia. Rehellinen kotka kun hän oli. Flim oli kaiken lisäksi hänen paras ystävänsä, eikä hän malttanut odottaa pääsevänsä sen luokse.